Arvoisa apulaispuutarhuri Jalo
Synnyit neljä vuotta sitten äitienpäivänä. Millaisen lahjan sainkaan! Pienenä olit ennalta-arvaamaton, villi ja pieni karvapallo.
Neljässä vuodessa sinusta on tullut paitsi tietenkin rakas perheenjäsen, myös merkkihenkilö puutarhassamme.
Apulaispuutarhurina vastuullasi on monia tehtäviä. Niistä ehkä tärkein ja aikaa vievin on puutarhan vartiointi. Rajoja koetellaan kaikista ilmansuunnista, taivaalta ja maan alta.
Olemme harvinaisen samaa mieltä siitä, että niin söpöjä kuin jänikset, peurat ja myyrät ovatkin, niiden olisi paras pysytellä hieman etäämmällä. Tähän listaan lisään vielä tikan, joka hakkasi talomme katonrajaan reikiä pari vuotta sitten. Mutta voitaisiinko sopia, että muut linnut ovat tervetulleita?
Toinen kiistaa aiheuttanut vierailu tapahtui siilin toimesta. Itse olin haltioissani, mutta mielestäsi olin turhan sinisilmäinen piikikkään tyypin suhteen. Vartioit vierailua herkeämättä. Et levännyt hetkeäkään, vaan pidit kaveria silmällä kaiken aikaa. Arvostan pitkäjänteisyyttäsi, mutten edelleenkään usko olleemme sen suuremmassa vaarassa.
Erityisen kiitollinen olen myös paneutumisestasi koulutustehtäviin. Tiedän, ettei se ole ollut helppoa. Toinen apulaispuutarhurimme on vielä aikamoinen hattara. Helmi kaivaa kuoppia mihin sattuu, kävelee pöydillä, haukkaa mennessään kasveja ja antaa vääriä hälytyksiä. Touhuissa ei aina ole päätä eikä häntää. Menneellä viikolla hän erehtyi pitämään hallaharson peittämää penkkiä tramboliinina. Hän tarvitsee kärsivällistä ohjausta ja aikaa.
Hyvä Jalo! Olet hoitanut työsi väsymättä ja antaumuksella. Olen siitä sinulle kiitoksen velkaa. Täten haluankin nimittää sinut vanhemmaksi apulaispuutarhuriksi. Hurjasti onnea koko puutarhan väen puolesta!
Lämpimin terveisin
Terhi
Käpälämäen puutarhuri
Kirjeitä puutarhamajasta 